8.9.2014

Flashback: "OMA AIKA"

Lasten synnyttyä on "oma aika" käsitteenä kokenut kyllä melkoisen inflaation.
Tai ei me edes tunnettu koko käsitettä kun oltiin vain minä ja Käytännön Mies - kaikki aika oli omaa aikaa!
Me ei oikeastaan ekan kahden seurusteluvuoden aikana juuri nähty toisiamme, kun kummallakin oli vuorotyö. Se tarkoitti sitten ihan tosi paljon ihan ikiomaa aikaa, mitä ei pitänyt uhrata edes parisuhteelle.

 Kun esikoinen sitten syntyi, mulle selvisi mitä se "oma aika" on.
Se on esimerkiksi sitä, että pääsee suihkuun ilman vauvaa. Tai edes vessaan.
(Vessa on vissiin muissakin lapsiperheissä sellainen pakopaikka, minne mennään mököttämään kun muuten ei saa hetkenkään rauhaa).
Ruokakaupassa käynti yksin = omaa aikaa.
Koirien lenkittäminen ilman rattaita = omaa aikaa.
Nukkuminen = ehdottomasti omaa aikaa.

Nainen, jos sulla on ylimääräistä aikaa niin heitä palloa!
Vaikka Käyttis varsin tunnollisesti osallistuu tähän arjen pyörittämiseen, niin silti tämä "oma aika"-käsite koskee lähinnä naisia - ainakin mun empiirisen otantani perusteella.
Tuoreilla isillä harrastukset ehkä vähän vähenee, mutta kyllä niitä yleensä on, poikien iltojakin. Mökkireissuja. Kalastusmatkoja.
Miehellä työpäivää ei missään nimessä lasketa "omaksi ajaksi", sehän on duunia, mutta kun nainen palaa osa-aikatyöhön niin kyllä, se on omaa aikaa. Siellähän saa ihan rauhassa syödä ja käydä vessassa ja seurustella aikuisten ihmisten kanssa, eikä tarvitse vaihtaa vaippoja.

Heitä jo se pallo!
Vaikka olen kuinka yrittänyt välttää marttyyrimutsiksi heittäytymistä ja sen oman ajan tilastoimista, niin siihenkin on tullut sorruttua.
Että lasketaan kumpi on päässyt useammin ulos kavereiden kanssa, kumpi päässyt ostoksille ilman lapsia, ehkä urheilemaan tai jopa opiskelemaan - sehän on itsensä kehittämistä, ihan selvästi siis omaa aikaa.

Toisen lapsen synnyttyä tilanne muuttui vielä absurdimmaksi.
"Omaa aikaa" oli yhtäkkiä myös se, kun oli VAIN YHDEN LAPSEN kanssa.
Päivä kotona vauvan kanssa = omaa aikaa.
Puistoilua pelkän taaperon kanssa = omaa aikaa.
Vessakäynti vauva sylissä = omaa aikaa.
Jos joku ihana vanha ystävä erehtyy vielä pyytämään mua lasilliselle tai leffaan niin usein ensireaktio on spontaani nauru, koska hah, milloin muka!?

Tämä ei, kaikesta kitinästä huolimatta, ole varsinaista  valitusta vaan havainnointia täysin uudesta aikakäsityksestä.
Käytännön Mies kyllä tarjoaa mahdollisuuksien mukaan mulle tilaisuuksia toteuttaa itseäni, mutta usein priorisoin lapset, nukkumisen tai urheilun sille kotitöiltä, töiltä tai koulutöiltä jäävälle ajalle.
Siitä voin syyttää vaan itseäni. 
No, joskus parinkymmenen vuoden päästä sitä omaa aikaa taas on vaikka muille jakaa. 40 vuotta ja mä itken kun sitä on liikaa. 

PS. Mutta mä löysin helpon harrastuksen sille "omalle ajalle"!

 O sai joululahjaksi palapelin, jonka kokosi tosi nopeasti. Poikaa on myös harvoin nähty niin keskittyneenä kuin silloin.
Siispä materialistiäiti osti paikalliselta fb-kirppikseltä lapselleen uuden, haastavamman palapelin - jopa 100 palaa! Vain innostuakseen lasten nukahdettua tekemään sen itse (yhden siiderin voimin).
Yksi pala puuttuu. Se löytyi maton alta seuraavana päivänä.
Eikä mennyt kauaa!
Käyttis vähän pilasi mun itsetyytyväisyyttä toteamalla, että palapeli oli 4-6-vuotiaille suunnattu. Ilonpilaaja...
Seuraavaksi hankitaan joku vaativampi, ihan siis vaan mulle. Koska ei ole kovin montaa aktiviteettia, jossa tällä tavalla uppoutuisi tekemiseensä eikä yhtään ajattelisi arkisia asioita. (Ja hah hah, harva niistä aktiviteeteista kestää yhtä kauan kuin palapelin kokoaminen.)

PPS. Ylittääköhän yhden siiderin tissuttelu pari-kolme kertaa viikossa jonkun neuvolan riskirajan?
Varsinkin, kun tulen siitä yhdestä alkoholiannoksesta hyvään hiprakkaan.
No, vaadin kyllä että uhmaikäisten vanhemmat saavat oman taulukon, eihän noita kukaan jaksa selvin päin…

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 17.1.2013.

6 kommenttia:

  1. :-D

    Seuraavaksi sitten arvio oman ajan käsitteestä kolmosen putkahdettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, sen voi (ajanpuutteessa) tiivistää näin: Käsite on kadonnut kokonaan. On yhden lapsen aikaa, kahden lapsen aikaa, kolmen lapsen aikaa, perhaikaa ja koiranlenkitys.

      Poista
  2. Rosa Meriläinen taisi joskus kertoa,että heillä lasketaan kaikki ajankäyttö ja kotityöt perheessä puoliksi. Tämä tapa on kuulemma kätevä,ei tule riitoja tai epäselvyyksiä ja feministi pysyy tyytyväisenä. En epäile yhtään..kunhan vaan löytäisi kätevän tavan pisteyttää erinäiset työt ja ihan miehen työssäkäynti vs. "kotiäitiys".

    Suosittelen muuten tuhannen palan palapelejä,jos tahdot päästä pois hetkestä olemalla kuitenkin kotona. Varoitan samalla,että on kyllä koukuttavinta hommaa ikinä (heroiinia en tosin ole kokeillut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttavaperheellä oli ihan excel-taulukko kotitöiden ja oman ajan jakautumisesta minuutilleen tasan (ei toiminut kovin hyvin). Mä en edes halua mitään absoluuttista tasa-arvoa tähän, koska lähtökohtaisesti meidän tarve omalle ajalle on erilainen miehen kanssa, ja ei yleensä osu samaan aikaan (ja mä pystyn käymään lasten kanssa jumpissa koska lapsiparkki). Ja ylipäänsä me tehdään kotitöissä eri asioita ja eri tahtia. Ja kun me laitetaan rahajutut tasan niin ehkä on hyvä säilyttää joku harmaa alue tässä parisuhteen jakopelissä?
      (Ja nyt tiedän mitä toivon synttärilahjaksi!)

      Poista
  3. Oma aika - que? Ei oo näkynyt täällä päin. T: yks kolmen äiti

    Murphy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katotaan ehkä, öö, 15 vuoden kuluttua? Silloin nuorinkin on jo jollain leirillä kesällä...

      Poista

i Digame !